28.10.2011

SecondLife

Äidinkielen tunnilla rynnistettiin LII11A:n kanssa SecondLifeen. Heti alku matkasta kohdattiin ongelmia, kun opiskelijat eivät olleet tehneet kotiläksyjään eli luoneet avatariaan. Avataren luonti oli ohjeistettu kotiläksyksi, koska SecondLifen palvelimet eivät hyväksy lyhyellä ajalla usean Avataren luomista samasta IP-osoitteesta. Valitettavasti koulun koneet näkyvät ulkoverkkoon kaikki samalla IP-osoitteella. Tästä rajoituksesta johtuen aika moni jäi ilman avatarta. Opettajat lainaisivat omiaan halukkaille ja osa sai SecondLife seikkailun sijaan kirjoittaa esseetä.

Opiskeljat liikkuivat SL:ssä sujuvasti. He ottivat toinen toisensa kavereiksi ja teleporttasivat toinen toisaan mitä kummallisempiin paikkoihin. Opiskeljat eivät tietenkään olisi opiskeljoita, jos alaikäsinä "luokkaretkellä"osa ei yrittäisi pujahtaa luvatta pubiin ja muihin menomestoihin. Joihinkin baareihin pääsi kurkkaamaan, mutta heidät heitettiin melkein samantien pihalle.

Opiskelijat ottivat kuvia retkestään ja avataristaan kuvia jotka julkaisivat ne sitten blogeihinsa ja kirjoittivat kokemuksestaan esim. http://juhalyyra.blogspot.com/2011/10/pojat-rakensi-hienon-hyppytornin-second.html

3 kommenttia:

  1. Heeetkinen. Äidinkielen tunnilla? Ja kirjoittaja tekee äkkiä laskien kuusi (6) yhdyssanavirhettä. Koettelee uskottavuutta tämä kyllä.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja oli SL:ssä vain teknisenä tukena, eikä lainkaan ole äidinkielen asiantuntija. Hänellä on ollut lukivaikeutta ensimmäsestä luokasta alkaen sekä jonkin asteista hahmottamisongelmaa. Yhdyssanojen kanssa on aina ollut ongelmaa, mutta silti uskaltautuu kirjoittamaan ajatuksiaan julkisesti. Onko se sitten hyvä vai huono...

    VastaaPoista
  3. Miten oikeassa sinä 1. Anonyymi oletkaan. Yritän olla vast' edes huolellisempi. Tosin tietotekniikka on substanssini ei äidinkieli. Äidinkieltä en myöskään opeta enkä ohjaa ja toimin ko. äidinkielen tunnilla teknisenä SL-tukena.

    Toki myös minä voisin äidinkieltäni kirjoittaa huolellisemmin ja paremmin harkiten. Aina on vain olevinaan niin kiire ja toisinaan niin väsyttää. Hankkeen kannalta on kuitenkin tärkeää dokumentoida tekemisiä, vaikka ei aina parhaassa kirjoitusterässä olisikaan.

    Yritän muistaa kuitenkin, edes kerran lukea läpi kirjoittamani, korjata mahdollisia ja havaisemiani kirjoitusvirheitä.

    VastaaPoista