Jälleen ihana ja mukava ryhmä. Loimme jokaiselle gmail tilin ja Bloggerin blogin, sekä Facebook tili. Meillä oli hyviä keskusteluja ja välillä niin hauskaa, että nauroimme kippurassa. Kävimme vallan mainioita keskusteluja mitä hyötyä näistä välineistä voi oikeasti olla ja onko näistä oikeasti iloakin opiskeljioille vai hattaavatko enemänkin opettajan työtä luokassa. Keskustelua myös siitä, että miten rohkeaa kannustaa ihmistä Facebookiin, kun ei itsekään työkalua perinpohjaisesti tunne.
Mietittiin mikä merkitystä näillä on nykyajan työn haulle. Esitin twitterissä lukemani tweetin väitteen, jonka eräs työnantaja kirjoitti "Minä en ainakaan uskalla palkata ketään ihmistä, jonka tietoja ei netistä löydy!" Hän perusteli väitettään sillä, että ihmisellä, joka ei ole antanut itsestään mitään nettiin täytyy olla jotakin salattavaa ja kätkettävää. Ajattelen, että vaikka hänellä ei olisi mitään järisyttävää taustallaan, niin ajattelen, että todennäköisesti hänellä ei myöskään ole paljon annettavaa ja jaettavaa muille tai ei ainakaan ole kovin osallistuva persoona. Kerroin miten työnhaku on pikkuhiljaa kääntynyt niin päin, että työantajat etsivät sopivia netistä ja ottavat yhteyttä sopivaan työntekijään.
Keskustelimme myös haitoista, miten herkästi lapset saattavat kiukuspäissään kiusata toista puoli vahingossa. Miten helppoa se on kirjoittaa jotakin toisen selän takana ja kuitenkin hänen silmiensä eteen. Mutta toisaalta olimme myös sitä mieltä, että sen takia on entistä tärkeämpää, että opettajat ja vanhemmat ovat mukana samoissa nettipaikoissa, kuin lapsetkin. Jotta kiusaamiseen voidaan heti puuttua ja ohjata oikeanlaiseen käyttäytymiseen. Väärää käytöstä ei ainakaan sillä voi pois kitkeä, että netistä tehdään kielletty hedelmä. Usein käy vielä niin, että mitä kielletympi hedelmä, sitä himotumpi se on. Kehitys menee eteenpäin halusimmepa me tai emme. Meidän on myös hyväksyttävä se ja ohjattava sekä valjastettava kehityksen uudet tuulet palvelemaan meitä ja yhteiskuntaamme parhaalla mahdollisella tavalla.
Heräsi myös keskustelua aiheesta, että on olemassa ammatteja, joissa yksityisyyden suojaamista pidetään erityisen tärkeänä esimerkkinä poliisi, tuomari jne. Mutta silti voi osallistua keskusteluihin esim. nimimerkin turvin. Keskustella voi itseään kiinnostavista asioista ja kirjoittaa ajatuksia aiheista, jotka muitakin kiinnostavat nimimerkin kätköistäkin. Samoin opettaja, joka haluaa varjella omaa todellista henkilöllisyyttä voi esiintyä vaikka Pia Äitinä, jolloin Pia Äitejä on niin paljon siellä täällä, että yhdistäminen juuri minuun on miltei mahdotonta.
Minulle kerrottiin, että osa opiskeljoista on keski-iän ohittaneita ja käyttävät kömpelösti tietokonetta. Että sellasita opiskeljaa on vaikea saada innostumaan FB:stä. Kannattaisi ryhmiltä kuitenkin kysäistä, miten monella on jo olemassa FB -tili. Monesti opettajat hämmästyvät, miten yleinen FB tili on vahemmankin väestön keskuudessa. Tulimme myös siihen tulokseen, että se jos joku on kieltäytyy ehdottomasti, edes opiskelujen aikana luomasta minkäänlaista tiliä tai profiilia nettiin hyvien perustelujenkaan jälkeen, niin sekin on vaan hyväksyttävä ja tarjottava hänelle vaihtoehtoisia työkaluja. Se ongelma poistuu ajan myötä.
Keskustelun lomassa kävimme blogien suojausasetuksia ja Facebook yksityisyys asetuksia hartaasti läpi. Kaikesta huolimatta yritimme pitää mahdollisimman avointa ilmapiiriä yllä. Sillä on sääli, jos ansikkaat blogit jäävät piiloon internetin syövereihin.
Tätä ryhmää kiinnosti kovasti myös Googlen dokumenttityökalujen yhteiskäyttö käyttö ja lupailin tulla niitä opastamaan, kun vaan varaavat ajan ja tilan, sekä ryhmän. Mobiilituottamisesta olivat myös kovasti kiinnostuneita. Ilmaan heitetty idea, että hei liveblogtaan kun mennään tallinaan tuli tältäkin ryhmältä :-o se lämmitti mieltäni kovasti :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti