Päivän bogitus

Olin toiminnanohjausjärjestelmä uuden version käyttäjäkoulutuksessa. Ohjelmasta on tulossa graafinen versio käyttöön. Ohjelman sisältämät toiminnot on nimetty viisi tai kuusi kirjaimisilla koodelilla, samoin kaikki tulostettavat tulosteet on nimetty kahdeksan kirjaimisella koodilla. Kouluttaja käytti toisi paljon koodeja suomea ja englanitia sekaisin. On kuin olisi tullut toiselle kieliauleelle, osan ymmärtää ja osa pitää tulkita. Sain varmaan nyt tuntumaa siitä miltä opiskelijasta tuntuu uusi aihe, jossa käsitteet ovat vieraita ja pitäisi ymmärtää mitä opettaja hörisee. Ei oo helppoo, mutta onnistuu kun on virkeä ja innostunut.


Printtereiden asennukset on hankalia, kun niitä on eri servereillä ja sitten on persoona kohtaisia printtereitä, joille ei ole tietyillä palvelimille pääsyä. Aikamoinen suo. Serverit eivät saa kirjoittaa toinen toisiinsa. Monimuitkaista varsinkin kuin ei saatu tekniikkaa paikalle.


Tärkää olisi, että nämä suunniteltaisiin tarkkaan ja laadittaisiin arkkitehtuurisita ja käyttöoikeuksista yksityiskohtaiset ja selkeät kuvat, jotta asennukset sekä oikeuden annot tapahtuisi vaivatta, muutosten jälkeen dokkareiden päivitys on tosi tärkeää.


Kirjoittimien jakonimet pitäisi olla kauttalinjan samat kuin ohjelmissa käytetyt nimet. Niin, että yhden kirjoittimen nimi olisi kaikkialla sama. Silloin nimestä on helppo päätellä, mikä kirjoitin on milloinkin kysymyksessä, ettei tarvitse aina etsiä eri jako ja määritys tiedostoja.

Nimeämissäännöt on hyvä miettiä etukäteen ja välttää mahdollisimman tarkkaan ylipitkä ja ääkkösiä sisältäviä nimeämiskäytäntöjä, niin että valitut nimet varmasti sopivat kaikille käytössä olleville ohjelmille sellaisenaan. Villi nimeämiskäytäntö aiheuttaa paljon harmaita hiuksia uuden järjetelmän käyttöönottohetkellä varsinkin kun selvitetään ongelmatilanteita.